Will you be there ?

Moooi !

Olin tuol weleirillä (seurakunnan nuortenleiri) ryhmyrinä justiinsa viimeviikolla. Se oli yllättävän ihana leiri :D erilainen ku leiriläisenä joo, mut silti omalla tavallaa täydelline (:

Käväsin kans tuolla Seinäjoella nuortenillassa joka oli HUIKEE !♥ en oo pitkää aikaa ollu noi mahtavassa kokouksessa(:

Ja tuol Seinäjoella mä tein päätöksen. Että koska oon huomannu et jos oon jossain asiassa hyvä, alan helposti ajattelee et oon parempi ku joku toinen siinä, ja sitte häpeen ajatuksiani ja lopulta aattelen et ois vaa parempi etten osais mitää. Mutta nyt mä päätin, että kun kerta mulle on annettu jotain lahjoja, nii mä en usko et Jumala on aatellu et annanpas miialle tästä lahjoja että se voi heittää ne kaapin perälle ja unohtaa kokonaan :D vaaaaaan mä päätin et tästälähtien mä alkaisin kilpailee itteni kans siitä, kui paljon uskallan luottaa Jumalaan. Antaa lahjojani ja kykyjäni ja aikaani sen käyttöön. Että sellasta.

Too big dreams ?

Miksi ?

Miks mun täytyy aina miettii kaikkee nii perinpohjasesti ? Miks mä en voi vaa heittäytyy hetkeen ja unohtaa seuraamukset ees hetkeks ja vaan elää?

Mä oon hirveen käytännöllinen ihminen. Tai en tiä onks toi oikee sana mut sellanen kumminki joka ottaa huomioon suurinpiirtein kaiken aina ja miettii viis kertaa ennen ku suostuu tai sillon jos päättää tehdä jotai ei-järkevää nii panikoi siitä ihan liikaa. Stressaan kaikkii asioita vaik tiiän et niissä ei oo mitää pelättävää. Ja siis en osaa selittää kunnolla mut ajattelen asioita liikaa. Jotku ihmiset sanoo sitä ku oon nii viisas, mutta joskus tuntuu et se on vaa huono asia.. Ku haluisin joskus vaa olla välittämättä siitä et mikä on kaikista halvin tai tehokkain tai paras ratkasu. Mä en haluu olla niin vastuuntuntonen vielä. Mä en haluu ymmärtää vielä, mikä on mulle parasta vaan haluu elää tyhmän teini-ikäsen elämää.

Mulla on paljon unelmia. Suuria hulluja mahdottomia unelmia. Mutta mä en haluu järkeillä niitä piiloon, mä en haluu tappaa niitä. Mä halun lähtee kohti mun unelmia ja elää sitä elämää mistä mä voin vaan unelmoida. Mä halun yrittää, silläkin uhalla että epäonnistun. Haluun pystyy sanoo vanhana ja ryppysenä mummelina, että mä oon tehnyt kaikkeni unelmieni eteen.

Musta vaan tuntuu et mun unelmat vaa tappaa mua sisältä. Ne turhauttaa mua. Mä en pysty tekeen mitään niiden eteen just nyt, mutta mä en haluu jättää niitä kaapin pohjalle ettei ne tukehdu. Haluun päästä toteuttamaan itteeni, toteuttamaan unelmiani, tekemään ees jotain niiden eteen. Mä vaan tunnen itteni riittämättömäks istuessa kotona mädäntymässä, kun oikeesti haluisin vaa kulkee unelmia kohti.

Mä just olin tuskaillu mun unelmien kanssa, ajatellu et ne on nii mahottomia että mun on vaa parasta luopuu niistä mitä nopeemmi sitä paremmi mut sitte selailin kaverin kännykän galleriaa ja törmäsin tähän alla olevaan kuvaan... Ja mä sain jällee uutta toivoa että mitä jos mun unelmat ei ookkaan ihan niin mahottomia ? Who knows, mayby some day....(:




I'm just a dreamer
I dream my life away
I'm just a dreamer
Who dreams of better days

~

Life is a weird thing. Totally.

I have no idea why am I writing in english, but it's kinda more natural to me, atleast sometimes. It depends on my mood :D

Butbut. You know, it's so strange when sometimes youre soooo happy or soo sad, but sometimes you just don't feel anything, anything at all..

I have been watching too much tv lately. And I know the reason for that. I just don't like my life so much that i'd like to bee here all the time. It's nice to live in an other life for a change. I'm too bored with mine..

The only harm made is that when I see these not mayby perfect but atleast interesting lives I start thinking that my life should be like that when it's highly unlikely to be even possible..

Nothing I said (wrote) made really any sense...... Haha just like me :D

Invisible

♥